Skootterilla Pohjois-Balille

Tehtiinpä tuossa eräänä viikonloppuna Jannen kanssa reissu Pohjois-Balille, kulkupelinä skootteri. Herätyskello soi 6.30 ja matkaan oli tarkoitus lähteä ajoissa, jotta saataisiin ajaa ilman porottavaa keskipäivän aurinkoa. Matkaan päästiin aamiaisen jälkeen 7 aikoihin ja onneksemme päivä alkoikin melko pilvisenä ja aamulla vuoristoteitä ajellessa oli jopa hieman viileää.

Ajoreitiksi valitsimme suoraan Pohjois-Balilla sijaitsevaan Singarajan kylään vievän tien, joka oli ehkäpä lyhin mahdollinen reitti, mutta meidän täytyi ajella todella mutkaisia vuoristoteita pitkin. Mitä pohjoisemmaksi mentiin, sitä enemmän tiet kiemurtelivat ja mäkiäkin oli melko paljon. Korkealta vuoristosta oli kuitenkin todella upeat maisemat alaspäin ja matkan aikana ihastelimme lukuisia toinen toistaan hienompia vuorenrinteille tehtyjä riisipeltoja..

Parin tunnin ajomatkan jälkeen oli vuorossa ensimmäinen pysähdyspaikkamme, Candi Kunigin kylässä sijaitseva suuri puistoalue Botonical Garden, joka on muutaman neliökilometrin laajuinen puistoalue, missä voi ihastella erilaisia puulajeja, orkideoja, kaktuksia ja muita kasveja. Puiston parasta antia oli kuitenkin näköala vieressä sijaitsevalle pienelle järvelle. Puisto sijaitsi noin parisataa metriä ylempänä kuin järvi, joten maisemat järvelle päin olivat kauniita. Tuli vähän mieleen Suomen kesä, täällä kun ei kauheasti järvimaisemiin ole törmannyt muutoin. Candi Kunigissa kävimme vielä paikallisella torilla ostamassa hedelmiä matkaevääksi ja torimyyjät tarjoilivatkin meille maistiaisia. Maistelin joukon erilaisia vähän eksoottisempia hedelmiä, mutta päädyttiin ostamaan ihan vaan banaaneita, sillä niitä oli kaikista helpoin käsitellä reissussa.

Matka jatkui kohti pohjoista, jossa tarkoituksemme oli yöpyä Lovinassa, mikä on pienehkö kylä aivan pohjois-rannikolla. Matkalla pysähdyimme vielä GitGit-vesiputouksille. Noin puoli tuntia Candi Kunigista pohjoiseen päin, aivan ajotien vieressä on vesiputouksia, joita sitten päätimme käydä katsomassa. Meillä ei ollut niiden suhteen minkäänlaisia odotuksia, joten ne saattoivat vain yllättää positiivisesti. Skootterin jätimme tien laitaan, josta lähti portaat metsään päin ja muutama kyltti putoksille. Saimme kävellä noin 500 metriä rappusia, siltoja ja polkuja ennen kuin pääsimme ensimmäisille putouksille, jotka tosin olivat vielä melko pieniä. Ensin ajattelimme, että oliko tämä nyt tässä, kunnes eräs paikallinen kertoi että 2km kävelymatkan päässa on vielä paljon upeampia putouksia. Hetken mietimme, huvittaako lähteä paahtavassa helteessä rinkan kanssa tarpomaan hieman vaikeakulkuisia polkuja keskelle metsää, kun ei edes tiedä ovatko putoukset kaiken sen patikoinnin arvoisia. Päätimme kuitenkin lähteä matkaan ja pienen eksymisen jälkeen löysimmekin perille, tosin erään paikallisen pojan opastuksella, kun olimme ensin kääntyneet polulta väärään suuntaan ja saapuneet pojan kotipihaan.. Paikka oli kyllä näkemisen arvoinen ja saimme sieltä muutamia hienoja kuviakin.

Muutaman tunnin ajomatkan, lukemattomien mutkien ja kauniiden vuoristomaisemien jälkeen saavuimme vihdoin Lovinaan. Tarkoituksemme oli yöpyä vain yksi yö, joten majoituksella ei ollut niin väliä, saimmekin neuvoteltua ihan siistin huoneen 90 000 rp:lla eli hinnaksi jäi alle 4e/hlö. Itse Lovina ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Lovinassa on runsaasti eri tasoisia majoituspalveluita ja ravintoloita, mutta eipä oikein mitään muuta. Rantakaan ei ole mikään erikoinen, sillä siellä hiekka on mustaa, eivätkä maisemat ole erityisen upeita. Lovinan visiitillä "pakollinen" kohde on auringonnousun aikaan tehtävät veneretket katsomaan alueen edustalla parveilevia delfiinejä. Päätimme käydä itse testaamassa, näkyykö niitä delfiinejä. Lähdimme aamulla 6 aikaan pienellä hämähäkkiveneellä rannasta ajelemaan merelle päin. Noin 15 minuutin veneilyn jälkeen alkoi delfiineitä jo näkyä, ja niitä olikin ihastelemassa meidän lisäksemme n. 30 muutakin veneellistä turisteja. Olihan delfiineitä ihan mukava katsella, kun ne hyppivät veden pinnan yläpuolella ja alueella liikkuikin varmaan lähemmäs 50 delfiiniä pienissä parvissa, mutta turisteja oli kyllä hieman liikaa ja kun lähes kaikki veneet ajoivat kilpaa delfiiniparvien perässä metsästämässä hienoja kuvia, vaikutti toiminta ajoittan jo todella huvittavalta.

Delfiiniretken jälkeen lähdimme ajoissa ajelemaan takaisin kohti kotiamme Kerobokanissa, jottei koko päivä mene matkustamiseen. Ajoimme lähes pysähtymättä, lukuunottamatta muutamia pakollisia maisemakuvia ja ruokailua. Yhteensä paluumatkaan meni hieman yli 4 tuntia, mikä oli melko puuduttavaa istua skootterin selässä yhtä kyytiä. Kokonaisuudessaan lyhyehkö reissumme oli kuitenkin onnistunut ja skootterilla reissaaminen pienine eksymisineen jo elämys itsessään.

East Bali snorkeling-tour

18.-20.3. tehtiin Jannen kanssa viikonloppureissu Ita-Balille, kohteena pieni kalastajakyla Amed ja sen lahiymparistot. Amedissa kavinkin jo aiemmin paivareissulla snorklailemassa ja ihastuin paikkaan niin kovasti, etta sinne oli paastava uudestaan pidemmaksi aikaa. Nyt viihdyttiin sitten kaksi yota. Paivat kuluivat lahinna snorklaillessa, silla Amedissa korallit alkavat heti 3 metrin paasta rannasta. Korallit ja varikkaat kalat olivatkin hienoja ja varsinkin aamuisin vesi oli tosi kirkasta.

Kun Amedin korallit oli kierrelty, vuokrattiin skootteri paivaksi ja suunnattiin Tulambeniin, mika on pieni kyla n. 10 km paassa Amedista. Tulambenissa turismi pyorii lahinna sukelluksen ymparilla, silla ihan kylan edustalla 50 metria rannasta on uponnut laivanylky, mika on todella suosittu sukelluskohde. Hylyn nakee myos snorklailemalla ihan pinnasta, silla veden syvyys laivan kohdalla ei ole kuin noin 10 metria. Oli ihan hienoa nahda korallien ja lukuisien kalojen lisaksi myos hylky, jossa olikin melko paljon sukeltajia kiertelemassa.

Paivan lopuksi kaytiin ajelemassa skootterilla myos Amedista itaan pain lahtevaa mutkaista ja makista maisemareittia, mika kulkee ihan merenrannassa. Nakymat korkealta vuorilta merelle pain olivat todella upeita ja muutenkin lyhyehko Ita-Balin reissumme oli oikein onnistunut ja voisin aina vaan palata Amediin uudestaan, siella on niin rentoa ja rauhallista.

Nyepi - the silent day

Maaliskuun puolivalissa eli 15.-17.3. vietetaan Hindujen uuttavuotta, mika on paikallisille ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. Uudenvuoden juhlinta tosin eroa jonkin verran suomalaisten tavoista, ja uusi vuosikin on vasta 1932..

Maanantaina 15.3. oli uudenvuoden aatto. Juhlinta alkoi illalla 7 aikaan heti auringon laskettua. Ihmisia kokoontui kaduille ja etenkin tienristeyksiin, silla risteyksia pidetaan todella merkittavina ja pyhina paikkoina taalla. Jokaisen paikallisen kylan ja kadun lapset ja nuoret olivat valmistaneet suuria "Ogha-Ogha"-hirvioita, jotka kuskattiin pitkana soihtukulkueena puukehikoilla kantaen omalta kadulta lahimpaan suureen tienristeykseen. Risteyksissa hirvioita nayteltiin muiden kylien asukkaille, kunnes ne vietiin kulkueessa takaisin omaan kylaan. Myos ilotulituksia ammuttiin jonkin verran, kuiteknin paljon pienemmassa mittakaavassa kuin vaikkapa Suomessa. Meidan kadulle oli kokoontunut todella paljon vakea, seka paikallisia etta turisteja lahialueilta. Ihmeteltiin Jannen kanssa hetki juhlintaa ja otettiin muutamia kuvia, kunnes lahdettiin pois valilla jopa ahdistavasta vaenpaljoudesta valmistautumaan huomenna odottavaan "hiljaiseen paivaan".



Tiistaina 16.3. olikin vuorossa varsinainen uudenvuoden paiva, Nyepi, the silent day. Paikallisille tama tarkoittaa sita, etta pitaa olla 24 tuntia omassa kodissaan, ei saa syoda mitaan eika valoja saa pitaa paalla. Hiljaisuus kestaa aamukuudesta seuraavaan aamuun. Meidan paikallinen autokuski kertoi, etta paivan tarkoituksena on hiljentya ajattelemaan tulevaa vuotta ja estaa pahoja henkia paasemasta omalle pihalleen - taman takia kukaan ei saa kavella kaduilla ja poistua omista porteistaan. Turisteiltakin vaaditaan, etteivat he saa poistua asunnostaan/hotellistaan ja auringonlaskun jalkeen ei saa pitaa valoja paalla, mutta paastoamista ei toki kukaan voi vaatia. Myos lentoliikenne Balilla lakkautetaan kokonaan Nyepin ajaksi. Koneita ei lahde eika tule saarelle lainkaan koko paivana! Tosin, eihan taalla ole valojakaan, milla koneet nakisivat laskeutua! Paiva oli ihan mukava kokemus ja meni yllattavan nopeasti, vaikka ei omasta pihapiirista tullutkaan poistuttua. Onneksi meilla on pihassa uima-allas, jossa otimmekin aurinkoa paivalla, lisaksi kokkailimme ja katselimme leffoja, ihan perus koti-paiva siis.

Keskiviikkona 17.3. oli viela paikallisilla yleinen vapaapaiva. Emme tienneet sita viela siina vaiheessa, kun kotoa lahdimme aamulla, tarkoituksena kierrella kauppoja. Suuntasimme Kutalle ja yllatykseksemme oikeastaan kaikki vaateliikkeet olivat suljettuina, vain joitain ravintoloita oli avoinna. Ei siis kovin hyva ostospaiva, mutta ihan mukava paiva Kutalla, kun kerrankin sai kavella kaduilla rauhassa ilman kaupustelijoita ja huutelijoita.

Sellainen uusivuosi siis taalla pain!

Mid Tests & Holiday

Viikonloppuna vieraat Suomesta lahtivat takaisin nauttimaan Suomen lahestyvasta kevaasta. Taalla oli siis iskan lisaksi Jyvaskylan tuttuja Marianna ja Aki kaymassa samaan aikaan. Myos Kaisa ja Tuomas palasivat takaisin Australian roadtripilta, kuulemma onnistunut reissu, enka tosin epaile yhtaan.

Maanantaista keskiviikkoon meilla oli koulussa Mid Tests. Nyt viimeistaan herasi todellisuuteen, etta ollaan oltu taalla jo 2 kuukautta ja koulukin on jo puolessa valissa. Aika on vaan mennyt tosi nopeesti ja viikot kuluu niin ettei huomaakaan. Onneksi paljon on kerennyt nakemaankin, mutta silti on viela hirveesti suunnitelmia ja paikkoja missa pitaisi kayda, ei varmaan joka paikkaan edes ehdi..

Opiskellaan taalla siis 5 eri ainetta: indonesian kielta, kulttuuria ja historiaa, turismia, taloutta ja lakia. Valikokeet olivat periaatteessa melko helppoja, silla vain 3 kokeista tehtiin koulussa ja turismin ja lain tentit suoritettiin kotitentteina. Indonesian kielessa meilla on 2 eri opettajaa ja molemmat pitivat oman tentin. Kielen kokeet eivat olleet kovin haastavia, perusasioiden osaamista vain vaadittiin, muutama outo sana kokeissa oli, mutta muuten ne meni kai ihan hyvin, tuloksia odotellessa..

Kulttuurin tentissa oli 4 esseekysymysta, mitka olivat oikeastaan melko vaikeita, mutta kun kokeessa "sai" katsoa luentomuistiinpanoista vastauksia, niin kai sekin ihan hienosti meni. Talouden tenttiin sai ihan luvan kanssa ottaa muistiinpanot mukaan, kokeessa piti kirjoittaa 5 esseeta tunnin aikana ja monelta loppuikin aika kesken. Itse sain sen 5 kirjoitettua, mutta ei kylla ehtinyt oikein ajatella ja suunnitella vastauksia. Turismin ja lain tentit saatiinkin sitten tehda kotona, niissa piti myos muutama essee kirjoitella. Uskon, toivon ja luulen, etta kaikki tentit menee lapi, ja jos joku ei tentteja lapaise niin varmasti pienilla lisatehtavilla asia hoituu.

Oikein raskaan tenttiviikon jalkeen meilla alkoikin koulusta 1,5 viikon loma. Suurin osa porukasta suuntasi reissuun joko Balia kiertelemaan tai pois Indonesiasta. Itse jaan ihan vaan Balille, koska Janne tulee ensi maanantaina tanne, tarkoituksena olisi sitten loppulomasta viela johonkin pain Balia suunnata.

Nyt altaalle nauttimaan auringosta! :)

Nyt vihdoin paatin skarpata ja kirjotella taas uutta juttua tannekin, kun viimekerrasta on taas hieman vierahtanyt aikaa..

Viimeiseen kolmeen viikkoon mahtuu paljon kaikenlaista, ensinnakin tehtiin ekana viikonloppuna "tyttoporukalla" reissu Nusa Lembonganille (pieni saari Balin itapuolella, 18km Sanurista itaan). Matkaseurana mulla oli siis kamppikset Kaisa ja Leena seka koulukavereista tamperelaiset Hanna, Paivi ja Tiina, lisaksi mein mukaan tuli Stian, norjalainen poika, jonka Leena ja Veronika tapas surffatessa muutamaa paivaa aiemmin. Vietettiin 1 yo saarella, lahdettiin perjantaina aamulla 8 maissa paikallisella hamahakkiveneella Sanurin rannasta Lembonganille. Matka sinne kesti noin tunnin ja maksoi 60 000rp suuntaansa. (Paikalliset paasee samalla veneella valin 25 000rp) Saari on pieni kalastajakyla ja ainakaan mein visiitilla siella ei ollu kovin paljoa turisteja, aika hiljainen ja viihtyisa paikka. Kierreltiin Lembonganilla eri rantoja, siella olikin hienoja biitseja, parhain ehkapa Dream Beach, pieni syrjainen ranta kallioiden valissa, minka johdosta rantaan asti tuli koko ajan tosi korkeita aaltoja. Yovyttiin yhdessa venesataman n. kymmenesta hostellista. Saarella on kokoonsa nahden tosi paljon majoituspaikkoja: venesatamassa edullisimmat bungalow-tyyppiset ratkaisut ja muilla rannoilla kalliimpia villoja. Nyt ei kuitenkaan ole turistikausi menossa, joten majoituksia oli paljon tyhjillaan ja hinnat edullisia. Kaikinpuolin mukava reissu, olisi ehka toisenkin yon siella viihtynyt.

Lembonganilta tultiin pois lauantaina, samana paivana iska saapui Balille, tuli tanne 2 viikoks viettamaan talvilomaa. Majoitin iskan tanne mein kampille, koska Kaisa ja Tuomas samaan aikaan Australiassa, niin meilla oli nyt tilaa taalla. Koulussa kaymisen lisaksi onkin tullut vietettya melko paljon aikaa nyt iskan kanssa, ollaan kierrelty mopoilla kattomassa eri nahtavyyksia ja muita paikkoja, vahan shoppailtu ja syoty hyvin! :) Hienoin paikka missa nyt kaytiin oli ihan Balin etelakarjessa sijaitseva Bali Cliff, jyrkan kalliorinteen alla oleva ranta, jossa korallit alkavat heti rannasta. Paikka onkin pro-surffareiden suosima hyvine aaltoineen. Rannalle piti menna jyrkkia portaita alas, niita oli ainakin 300 ja ylospain kapuaminen vaati jo kohtalaista kuntoa yli 30 asteen helteessa.

Nyt parin viikon aikana olen paassyt tutustumaan melko paljonkin paikalliseen kulttuuriin: meidan asia exchangen tutori Petra hommasi halukkaille mahdollisuuden osallistua Indoruuan kokkikurssille. Vietettiin tiistai-iltapaivana 10 hengen porukalla 3 tuntia kokkaillen paikallisia ruokia. Nyt osataan tehda ja maustaa oikein Mie Goreng(paistettu nuudeli kasviksilla), Nasi Goreng(paistettu riisi kasviksilla), Gado-Gado(kasviksia pahkinakastikkeessa)ja Pisang goreng(friteeratut banaanit a la Bali). Lisaksi tehtiin jattikatkarapuja, satae-tikkuja(lihavartaita) ja jotain kalaa, mista paikallisetkaan ei tienneet mita se on, mutta tosi hyvaa kuitenkin oli! :) Paikallinen ruoka on melko samanlaista, riisi tai nuudelipohjaista ja aika lailla samoja mausteita kaytetaan kaikissa ruoissa. Ruoat vaikuttavat syodessa tosi yksinkertaisilta, mutta niiden tekemiseen alusta alkaen menee yllattavan paljon aikaa. Kokkikurssi oli kylla mukava kokemus, kokkailtiin paikallisessa kotikeittiossa, jossa olosuhteet olivat melko alkeelliset. Iltapaivan aikana saatiin kylla syoda enemman kuin tarpeeksi, kun tosiaan valmistettiin 6 ruokalajia ja kaikkia isot pannulliset.



Kokkikurssin lisaksi meilla oli koulussa workshopit, missa harjoiteltiin Balilaista tanssia ja musiikkia. Tanssitunnilla koulun tanssiryhman jasen opetti meille balilaisen tanssin alkeita koulun juhlasalissa. Balilaisessa tanssissa liikutellaan lahinna kasia ja silmia, mutta samassa asennossa seisominen oli yllattavan rankkaa viela kun varpaat pitaisi osoittaa kokoajan kohti kattoa! Musiikin tunnilla paastiin soittamaan paikallisia soittimia ja harjoittelemaan yksinkertaisia kappaleita.



Eika siina viela kaikki.. Tehtiin eilen iskan kanssa paivareissu Ubudiin ja Kintamanin kylaan Mount Batur-tulivuoren juurelle. Vuokrattiin auto ja kuski paivaksi. Meilla olikin tosi mukava kuski, joka puhui hyvaa englantia ja antoi meille vinkkeja paikallisesta hintatasosta ja tinkimisesta. Ubudissa kaytiin tutustumassa paikallisiin batiikkivarjayksen, kulta- ja hopeakorujen, puuveistosten seka maalausten tyopajoihin. Pajoissa paastiin katsomaan, kuinka esineita tehdaan ja lisaksi niissa oli myymalat. Ostettiinkin Suomeen tuliaisiksi muutama taulu, tietysti hyvaan hintaan tinkien!

Tassapa parin kolme viikon kuulumiset, yritan kirjotella hieman useammin jatkossa..

Rafting & Snorkeling

Onpas taas vierahtanyt 2 viikkoa viimeisesta blogikirjoituksesta. Alkuviikot kuluvat melko rutiinilla, aamupaivat koulussa ja iltapaivisin yleensa ollaan rannalla, surffaamassa, kaupoissa, altaalla.. Loppuviikolle tulee yleensa suunniteltua aina joku reissu, viime viikolla ajeltiin skoottereilla Balin kaakkois-osassa sijaitsevaan Nusa Duaan, alue on rakennettu rikkaille turisteille ja alueelta loytyykin mm. Golf-kentta ja useita luksus-hotelleja. Paivareissu Nusa Duaan oli hieno kokemus, silla sielta loytyi mielestani toistaiseksi Balin hienoin uimaranta kirkkaan turkoosilla vedella. Uskon kuitenkin, etta viela hienompiakin paikkoja tullaan taalla nakemaan. Lisaksi off-season-aikana ei paljoa turisteja nakynyt, mika oli hyva juttu, silla alue on rakennettu vain ja ainoastaan turisteja varten, joten kesakuukausina siella voi olla hyvinkin vilkasta.

Taman viikon voisi sanoa olleen aktiviteettipainotteinen, sisaltaen koskenlaskua ja snorklausta. Keskiviikkona tehtiin paivareissu Ubudin takana sijaitsevalle koskelle, tavoitteena kokea mun elamani eka koskenlasku. Oltiin kuultu, etta kyseinen koski ei ole kovinkaan haastava, sisaltaen kuitenkin muutaman hieman hurjemman paikan. Aluksi hieman jannitti, etta pysynko siella veneessa sisalla, kun vene heittelihti kivien ylitse ja valilla mentiin sivuttain kivien valista ja tormailtiin reunoilla sijaitseviin kallioihin. Reissu oli todella hauska ja maisemat koskella upeat. Meille sattui myos hauska opas veneeseen, joka kokoajan lauleskeli, kertoili vitseja, huuteli kaikenlaista ja heitteli vetta meidan ja muiden veneiden paalle. Opas myos kehui, etta meilla on hyva tiimi ja sanoi, etta kaikki oppaat yrittavat aina valtella ottamasta kiinalaisia ja japanilaisa turisteja veneisiinsa, silla he eivat koskaan kuuntele ohjeita ja ovat muutenkin tosi laiskoja melomaan. Meilla oli kuulemma hommassa tekemisen meininki ja ohiteltiinkin paljon veneita matkalla. Ehdittiin toki myos maisemia ihastella, eika mennyt pelkaksi suorittamiseksi koko koskenlasku. Kaikenkaikkiaan tosi onnistunut reissu. Suosittelen raftingia kaikille, jotka Balille ovat tulossa! :)

Aktiviteetit eivat loppuneet koskenlaskuun, silla perjantaina vuokrattiin 2 autoa kuskeilla ja matkattiin 10 hengen seurueella Amediin, Balin ita-osassa sijaitsevaan pieneen kylaan, jossa on yksi saaren parhaista snorklauspaikoista. Matka kesti noin 2 tuntia, ainakin meidan kuskilta, joka ajeli mutkaisia vuoristoteita todella kovaa ja ohitteli jokaisen edella ajavan auton ja mopon. Valilla jouduttiin sanomaankin kuskille, voisiko han hidastaa kun ei koskaan tiennyt mita mutkan takana tulee vastaan. Perille kuitenkin paastiin ja Amedissa meita odotti pieni kalastajakyla, jossa todella oli hienot snorklauspaikat: 3 metria rannasta alkoivat jo koralliriutat, jossa uiskenteli varikkaita kaloja. Amediin ja sen lahiymparistoon taytyy lahtea myohemmin uudestaan muutamaksi paivaksi kiertelemaan pienia kylia ja kartoittamaan useampi snorklauspaikka. Kuultiin, etta 20 minuutin venematkan paassa olisi ollut japanilainen laivahylky, joka olisi hienoa myos nahda. Talla kertaa meilla ei aika sinne lahtemiseen riittanyt, mutta ehka sitten seuraavalla reissulla.

Oman jannityksensa tahan viikkoon toi myos toissayona (to-pe) kokemamme lieva maanjaristys. Yolla hieman yli 2 herasin siihen, kun sanky vahan tarisi, mutta tarina oli tosi lievaa, eivatka mitkaan tavarat tippuneet poydilta tai edes ikkunat helisseet. Jaristys kesti ehka noin 5 sekuntia. Tajusin heti, ettei se voinut olla mikaan muu kuin maanjaristys, mutta ymmarsin myos sen, etta se tapahtui luultavasti todella kaukana, silla tarina oli niin kevytta. Aamulla katsoimme netista, etta jaristys oli tapahtunut 215 km Denpasarista pohjoiseen pain, Etela-Jaavalla ja oli voimakkuudeltaan 5.7 Richterin asteikolla. (http://earthquake.usgs.gov/earthquakes/recenteqsww/Quakes/us2010spbe.php) Kokemuksena ensimmainen maanjaristys oli melko jannittava, mutta onneksi jaristys oli todella lieva, silti meni hetki sen jalkeen ennen kuin uskalsin taas jatkaa unia. Jotain jaristyksen voimakkuudesta kertoo sekin, etteivat kaikki kaverimme edes heranneet siihen. Esimerkiksi Kaisa sanoi aamulla, ettei harmikseen ollut herannyt lainkaan ja koulukaverini Maria taas luuli, etta tarina johtui vain naapurien yollisista puuhista :D. Yleisesti ottaen Balilla ei pitaisi olla maanjaristyksia, mutta mikali jaristys tapahtuu alle 300km paassa taalta, se yleensa tuntuu hieman myos meilla.

Ensi sunnuntaina vietetaan Kiinalaista uuttavuotta, ja myos taalla Balilla sita juhlitaan mm. ilotulituksen merkeissa, meilla onkin tarkoitus osallistua juhlintaan, varmasti mielenkiintoinen kokemus tulossa. Kirjoittelen siita lisaa sitten sunnuntain jalkeen.

Kuala Lumpur

Viime viikolla oli vuorossa eka reissu pois Indonesiasta. Oltiin 4 paivaa Kaisan, Leenan ja Tuomaksen kanssa Kuala Lumpurissa. 4 paivaa oli ihan sopiva aika kaupunkikohteelle, ehdittiin kierrella eri ostoskeskuksia ja muutamia kaupungin tarjoamia nahtavyyksia, shoppailureissuilta mukaan tarttui muun muassa silmalasit, vedenpitava kamera, hieman vaatteita ja kenkia..

Lennettiin Air Asialla Balilta Kuala Lumpuriin keskiviikko-iltana, tai oikeastaan yolla klo 2 aikoihin oltiin vasta perilla hotellilla, koska lento lahti myohaan illalla ja Air Asian kentalta on viela 75km matkaa kaupunkiin. Mentiin kentalta hotellille AirAsian bussilla, joka maksoi vain 9myr (alle 2e). Varattiin majoitus etukateen netin kautta, voin suositella kaikille Aasiassa reissaaville Agoda.fi sivustoa majoitusten etsimiseen. Sielta voi loytaa tosi hyviakin majoituksia edullisesti. Meillakin oli 3 tahden hotelli, mika kylla vaikutti 5 tahden hotellilta hyvan palvelun, siistien huoneidein, uima-altaan ja loistavan aamupalan vuoksi.

Torstai-aamuna suunnattiin Leenan kanssa Indonesian suurlahetystoon tarkoituksena hankkia opiskelija-viisumit, koska oltiin menty tammikuun alussa Indonesiaan turisti-viisumeilla, jotka on voimassa vaan 30 paivaa, joten ennen sita pitaa poistua maasta. Suurlahetystossa meilla meni pari tuntia aikaa, kun hypittiin tiskilta toiselle ottamassa leimoja papereihin, mutta kaiken kaikkiaan aika joustavasti homma siella toimi. Saatiin hakea valmiit viisumit onneksi jo samana iltapaivana, joten viisumiprojekti meni jopa joustavammin kuin oltiin odotettu. Nyt saatiin siis viisumit, jotka ovat voimassa 60 paivaa ja niita voi tarvittaessa pidentaa yliopiston kautta.

Ostoskeskuksista kierrettiin lahinna Jalan Bukit Bintangin laheisyydessa olevia keskuksia: Beraya Times Square (10-kerroksinen ostari, jossa mm. huvipuisto ja 3D-leffateatteri + halvat hinnat), Low Yat Plaza (pelkkaa elektroniikkaa), Pavillion (Guccit, Pradat ja edullisemmat merkit sopusoinnussa). Kaikissa keskuksissa oli omat hyvat puolensa ja kattava valikoima, tietysti riippuen siita mita etsii.

Lisaksi kaytiin katsomassa Twin-towers ja Mendara tower, joka on nakoalatorni n. 500m korkeudessa. Myos China Townissa vierailtiin, se oli ihan kiva kokemus vaikkakin alueen paakatu taynna piraattimerkkeja kaupustelevia myyjia, oli melko haastava kahlata lapi. Toisaalta, jos etsii esimerkiksi kenkia, sielta voi loytaa hienoja "merkkikenkia" n. 10e:lla.

Kaiken kaikkiaan Kuala Lumpurista jai kuva siistina ja modernina kaupunkina, missa ei tosin kuitenkaan ole kauheasti nahtavaa.